Joulukuun 11. päivä, Pirkkahallissa (kokeilin taas treenata)

Pahuksen sitkeä tauti. On muuten yhdestoista päivä tautia menossa, helppo laskea kun heräsin joulukuun 1. päivänä kurkkukipuun. Olo on sellainen, että töissä pystyy käymään, mutta sinne jää kaikki energiat ja olen ollut iltaisin ihan rättipoikkipuhki. Maanantaina kokeilin treenata, mutta se taisi olla huono idea kun tiistai-iltana olin sitten ihan töttöröö. Olo on ärsyttävästi siinä rajamailla koko ajan, välillä luulen että hei nyt tää alkaa tästä selkenemään mutta sitten taas ei. Nyt taas kokeilin vähän juoksua kun seuralla oli yhteistreeni Pirkkahallissa. Muut pyöräili ja juoksi, minä vähän hölköttelin, rupattelin ja snäppäilin. Siltikin nyt tuntuu että olikohan tuo nyt taas viisasta. Teki niin kovasti mieli juosta että otin yhden reippaamman kierroksen. Ja olo oli ihan tööt sen jälkeen... Ei ollut tämän viikon viisain veto se.

Kyllästyttää kun ei pääse treenaamaan, mutta oli kyllä virkistävää katsella vierestä kun seurakaverit treenasivat tosissaan. 

Tässä kadenssi oli jo 160 eli
joutui vähän tekemään töitä.

Triathlonistit polkivat eri kampinopeuksilla ja erilaisilla vastuksilla, satulasta ja putkelta. Kadenssilla tarkoitetaan sitä, montako kierrosta pyörän kampi pyörähtää minuutissa. Yleensä luonnollinen kadenssi on siinä 80-90 kierroksen välillä, mutta tässä treenissä vähän kiusattiin hermostoa ja poljettiin välillä 160 kierrosta minuutissa. Itsehän en edes pysty polkemaan tuollaista tahtia, luultavasti putoan satulasta jo ennen. Tai en ehkä putoa kun olen lukkopolkimilla pyörässä kiinni mutta kamalaa se kuitenkin on eikä taida onnistua.

Minullahan ei siis juuri tullut edes hiki.

Nyt sitten taas viikonloppuna levätään kun tuli näin huhkittua.