Kaksi suosikkivenytystäni

Eilen kirjoittelin fyssarin, hierojan ja osteopaatin tekemistä huoltotoimenpiteistä. Totuushan on tietenkin se, että eivät ne yksistään riitä vaan itsekin pitää venytellä.

Jaan teille kaksi suosikkivenytystäni. Venytykset kohdistuvat lantionseudun jumeihin ja oma kroppa pitää kovasti siitä, että yritän muistaa tehdä näitä säännöllisesti.

Ensimmäinen venytys on hakaristi. En todellakaan tiedä onko tällä jotakin oikeaa nimeä, mutta melkoinen kiemura tämä on ja meidän treeneissä tunnetaan tosiaan nimellä hakaristi. 

Tähän venytykseen on vaikeaa päästä, mutta kun sopivan asennon saa niin tuntuu melko muikealta. Toisinaan pääsen tähän venytykseen paremmin, toisinaan huonommin, mutta olen ratkaissut asian niin, että asettelen jalat ja sitten laskeudun venytykseen käsien varassa ja korjaan vielä jalkoja.

Reisien pitäisi olla suorassa linjassa. Polven ja säären pitäisi olla 90 asteen kulmassa molemmissa jaloissa. Älä siis tee niin kuin minä teen, tee niin kuin neuvon. En nimittäin pääse siihen oikeaan asentoon millään mutta uskokaa tai älkää, kyllä tämäkin venyttää! Julma totuus tuli muuten kuvista ilmi, oikeasti luulin että olisin vähän notkeampi.

Venytyksessä kannattaa koittaa kääntää lantio suoraan. Lantiota kääntäessä minulla ainakin naksuu nikamat niskassa asti. Tässä on tuskallista olla, tuntuu että jalat lähtee irti mutta venytys tekee todella hyvää.

En näköjään venytä ihan tosissani kun pystyn hymyilemään.

Toinen venytys kohdistuu lonkankoukistajiin ja etureiteen. Teen tämän sohvan tai sängyn reunalla. Etummainen jalka 90 asteen polvikulmaan, takimmainen jalka koukkuun ja jalasta kiinni saman puolen kädellä. Sitten voi kääntää lantiota eteenpäin.

Tässä kuvittelin, että selkä olisi pystymmässä, mutta ei vaan ole. Siitä huolimatta tuntuu siltä kuin lantio lähtisi irti.

Loppukevennyksenä näytän, millainen puoliero minulla oli jaloissa toista kuukautta sitten. Kuvissa teen aitajuoksijavenytyksen molemmille puolille.

Ensimmäisenä venytys oikean, terveen jalan puoleen. Ihan ookoo, tuntuu hyvältä ja venyykin.

Mutta entäs tämä, vammajalan puoleen tehty aitajuoksijavenytys - hyvä että pääsin muutaman sentin alaspäin ja sekin teki tuskaa. Voimaero jaloissa oli vähintäänkin samanlainen. Vieläkin ihmetyttää, että tällaisilla jaloilla juoksin syyskuussa puolikkaan ja maratonin. Polvi ei mennyt kunnolla suoraan eikä koukkuun.

Voisinko saada samaa paria olevat jalat, kiitos.

Tästähän on suunta vain ylöspäin. Pitäisikin ottaa uudet kuvat, jotta näkisi, että kehitystä tästä on jo tapahtunut paljon. Ei tätä vaivaa kyllä ihan yksin omilla venytyksillä olisi saanut kuntoon, mutta yhteistyöllä asiantuntevampien kanssa tuntuisi onnistuvan.

Muistakaa venytellä. Nyt kaikki testaamaan nämä venytykset, hep!