Berliinin maraton 2014 -rapsa, osa 1

Vihdoin ja viimein ensimmäinen osio matkakertomuksesta! Blogin Facebook-sivua seuraavat ovat pysyneet kärryillä missä mennään, mutta tässä tulee vähän yksityiskohtaisempaa tarinaa. Täytyy julkaista tarina osissa, muuten tulee liian pitkää sepustusta. Tässä matkustuspäivän ja maratonin aattopäivän tunnelmat.

Perjantai 26.9.

Lähdettiin Berliiniin perjantaina aamulennolla. Oli hyvä idea mennä pelipaikoille jo perjantaina, koska expoalue oli valtava. Siis val-ta-va. Se on Tempelhofin vanhalla lentokentällä, ja kävelyä siellä tulee vähintäänkin riittävästi. Pitää kävellä koko expoalueen läpi saadakseen lähtönumeron ja sama vielä takaisinpäin.

Berliinin hotelli varattiin vasta heinäkuussa, ja hotelli olikin varsin mukava löytö. Leonardo Hotel Berlin Mitte on aivan uusi hotelli, sijaintikin on loistava - noin kilometrin päässä maratonin lähdöstä ja maalista. Aamupala oli aivan loistava - yksi parhaista, mitä olen Saksassa saanut.

Hotelli oli hyvällä paikalla kaupungin läpi virtaavan Spree-joen varrella.

Kisanumeroa mentiin hakemaan vanhalta lentokentältä.
Perjantain sää oli harmaa.

Muuten perjantaiaamun Finnairin lento on ihan turkasen aikainen... Helsingistä kone lähti 8:10, eli kotona herätys oli jo 3:45 kun piti suoriutua ensin Tampereelta Helsinkiin. Puoliunisena meni se päivä, vaikka lyhyet päikkäritkin tuli otettua. Silti virkeyden ja jaksamisen kannalta olisi varmaan ollut paras lentää jo torstai-iltana.

Expossa oli ihan kaikkea mitä juoksija voi tarvita. Ja vähän enemmänkin!

Tämän portin läpi pääsi vain start passilla ja henkilöllisyystodistuksella. 
Toisilta henkkarit kysyttiin, toisilta ei.

Berliinin maraton on ollut unelmani ja haaveeni jo muutaman vuoden. Viimeksi, kun täytin pyöreitä, keksin, että olisikin hauska mennä juoksemaan sen kunniaksi maraton Berliiniin, päivämäärä kun osuu suht lähelle syntymäpäivääni. Nautiskelin silloin ajatuksesta, olipa hyvä idea. Aloin sitten joskus sen vuoden maaliskuussa tutkimaan miten sinne ilmoittaudutaan, mutta kas vaan, maratonhan oli loppuunmyyty! Ensimmäinen ulkomaan urheilutapahtuma jonne olin ajatellut mennä, eihän minulle tullut mieleenkään että sinne ei pääsisi. Ajattelin silloin, että pitäkää maratoninne. Jäihän se ajatus kyllä kaivelemaan... 

Vuoden 2014 paikat Berliinin maratonille jaettiin ensimmäistä kertaa arvonnalla. Osallistuin, enkä saanut paikkaa. Pitäkää maratoninne, ajattelin taas. Ensimmäisellä kierroksella kaikki eivät saamiaan paikkoja lunastaneet, joten tuli uusi arvontakierros. Olin jo unohtanut koko jutun, mutta sitten viime vuoden marraskuussa tulla tupsahti sähköposti, After getting an unlucky draw during the first round, we are delighted to inform you that you are one of the fortunate "second chance" winners among the 73,707 applicants and thus now have the opportunity to participate in the 41st BMW BERLIN MARATHON 2014! Congratulations! 

Oijoi miten hienoa oli saada tuollainen posti!!! Olin silloin lomareissulla Amerikassa, ja muistan elävästi sen hetken. Pääsen Berliiniin juoksemaan!

Kisanumero on kohta kädessä. Jännää!

Messuilla oli hurjan paljon porukkaa, ihan niin paljon että tunsin itseni pieneksi maalaistytöksi suuressa maailmassa. Jonoja ei silti pahemmin ollut, kaikki toimi ihan sujuvasti. Kisanumero ja chippi haettiin yhdeltä tiskiltä, pussin kaikille tavaroille sai napata siitä vierestä. Paidan sai hakea toisesta paikasta. Kaikki löytyi kuitenkin näppärästi.

Täällä mä nyt vihdoin olen.

Tietenkin Suunnon pistekin löytyi exposta.

Expossa meni aikaa useampi tunti, ihan vaan katseluun ja ihmettelyyn. Jalat olivat aika soosina kaiken sen jälkeen.

Bemari tietty näkyi joka puolella sponsorin ominaisuudessa. 
Tällainen sähköauto oli maratonin johtoauto.

Numerolappu - ensimmäistä kertaa omalla nimellä - ja tosi hieno chippi.

Brandenburgin portti oli ehdottomasti nähtävä heti perjantaina. Siitä sitten juostaan läpi maaliin - ihan käsittämättömän hieno näky. Berliinin symboli.

Ruuaksi Flammkuchenia, saksalaista pizzaa. Tomaattikastikkeen sijasta Flammkuchenissa on ranskankermaa. Todella hyvää! Ruokajuomani näyttää oluelta, mutta on Apfelschorlea. Apfelschorle on omenamehun ja mineraaliveden sekoitus, todella hyvää sekin.

Pitkän päivän jälkeen iltasella unta ei tarvinnut odotella.

Lauantai 27.9.

Lauantaina nukuttiin pitkään ja nautittiin ihana aamiainen. Puuroa ei ollut, mutta suosikiksi ylitse muiden nousi Bircher müsli. Se oli vähän tuorepuuron tapaista, ilmeisesti jugurttiin oli sekoitettu kaurahiutaleita ja lisänä oli tuoreita mansikoita, mustikoita ja vadelmia. Voisin syödä tuota joka aamu.

Kuvassa alhalla vasemmalla suosikkini aamupalalla, Bircher Müsli!

Aamupalan jälkeen virittelin kisakamppeita kuntoon. Geelit paikoilleen, suolaa, magnesiumia ja energiapastilleja uuteen exposta hankittuun spibeltiin. Mietin suunnitelman valmiiksi, 8 geeliä mukaan, geeli otetaan puolen tunnin välein. Yksi kofeiinigeeli oli joukossa, se pitää säästää 25-30 kilometriin.

Sunnuntain eväät valmiina.

Sitten lähdettiin kaupungille turisteilemaan. Taikajuomapullo käsilaukkuun vaan niin tankkaus onnistuu.

Kyllä nyt yksi Mini nousee!

Tankkaus jatkui päivän mittaan.

Checkpoint Charlie, entinen Länsi- ja Itä-Berliinin välinen rajanylityspaikka oli kävelymatkan päässä hotellilta. Vaikuttava paikka, iso pala historiaa.

Tuntuu kummalliselta, että Saksojen yhdistymisestä ei ole sen kauempaa aikaa, itsekin muistan oikein hyvin yhdistymisen. Berliinin muuri murtui 1989 ja Saksat yhdistyivät vuonna 1990. 

Näin oli ennen.

Kävelyretki jatkui vaan. On se vaikeaa säästää jalkoja tällaisessa kaupungissa kun on paljon katseltavaa.

Hyviä pyöräteitä Berliinissa oli paljon - oli myös paljon pyöräilijöitä.

Muuri.

Nähtiin myös vapaaehtoistyöntekijöitä valmistautumassa maratonille. Tiiminjohtaja kouluttaa, "tästä ne sitten juoksee".

Matka jatkui Holokaustimuistomerkille, Euroopan murhattujen juutalaisten muistomerkille. Yhden korttelin alueella on 2711 betonipylvästä. Pylväät ovat Hesarin artikkelin mukaan mukaan murtumisvaarassa.

Lauantaina oli hieno sää.

Ja taas päädyttiin Brandenburgin portille ihmettelemään. Rullaluistelumaraton oli starttaamassa jonkin ajan kuluttua mutta me lähdimme hotelliin päiväunille. Päiväunet on kova juttu tällaisella reissulla: kävele jalat soosiksi - ota päiväunet - jaksat taas vähän kävellä :)

Rulliskisaajat asettumassa asemiin.

Alla olevassa kuvassa oli lauantain hienoin hetki: fiilistelin portin vieressä sinisellä viivalla. Maratonin reitti on merkitty noilla viivoilla. Tuolloin katosi mielestä ihan vihonviimeisetkin mietteet siitä, millaiseen aikaan juoksisin, päätoiveeksi muodostui se, että kunhan vain pääsen juoksemaan koko matkan ja saan juosta maaliin Brandenburgin portista, olen onnellinen!

Blue line ja Brandenburger Tor.
Täydellistä maratonaattoillan fiilistelyä.

Lauantaina käveltiin kaikkiaan 10 kilometriä. Ei mitenkään optimaalista valmistautumista seuraavan päivän maratonille, mutta sopi kohtuullisen huonon valmistautumisen linjaan :) Kisaa edeltävinä päivinä ei jännittänytkään oikein missään vaiheessa. Ennemminkin koin vain mielessäni suuria tunteita ja kiitollisuutta siitä, että olen vihdoin toteuttamassa yhtä unelmaani.

Illalla käytiin keskustan eteläpuolella Kreuzbergin kivassa kaupunginosassa syömässä. Siellä on paljon kivoja ravintoloita, valitsimme italialaisen. Kunnon lohipasta-annos ja jälkkäriksi tiramisua, eiköhän niillä jaksa maratonin. Tankkaus olikin se ainoa asia, joka tuntui onnistuvan paremmin kuin hyvin!

Tiramisutankkauksella maratonille.

Kisapäivästä jatketaan seuraavassa osassa, pysykää kanavalla.