Polven sisäsyrjä on kipuillut kolmisen viikkoa. On ollut enemmän kipeä ja vähemmän kipeä. Ahvenanmaalla pari viikkoa sitten onnuin koko jalkaa ihan huolella, mutta silti juosta kirmasin siellä viestiosuuden ihan kohtuullista alle viiden minuutin kilometrivauhtia. Juostessa kun ei sattunut. Ihme tapaus sanon minä. Koko ajan on ollut sellainen olo, että ei siinä itse polvessa mitään vikaa ole, jokin muu jumi tämän aiheuttaa. Ahkerat venyttelyt helpottivat oloa ja tällä viikolla viisas fyssari sanoi heti minut nähtyään, että vanha tuttuni SI-nivel siellä ilmoittelee itsestään. Niinpä tietenkin! Olo oli miltei helpottunut, kun tajusin, että vanha tuttu vaiva on kyseessä, kyllä tässä nyt jo pärjätään kun tiedetään mistä on kyse! Niveltä vempuloitiin paikalleen, palauteltiin mieleen kotihoitojumppaliikkeet (olin hyvässä kunnossa ollessani unohtanut ne...) ja laitettiin vielä akupunktioneulat. Hus pois jumit!
Fyssari oli tiistaina ja keskiviikkona polvi tuntui jo vähän paremmalta. Ei muuta kuin juoksubaanalle taas, onneksi fysioterapeuttikin oli sitä mieltä että anna mennä vaan. Työterveys järjesti Cooperin testin, ihanaa rääkkiä äärirajoilla ja epämukavuusalueella oli siis keskiviikkona tiedossa.
 |
| Ohi on kova testi |
Blogin Facebooksivuilla jo kerroinkin, että 12 minuutissa kulki 2620 metriä. Odotukset testistä eivät polvihomman takia olleet korkealla, ja siksi olin ehkä hämmentynyt ihan hyvästä tuloksesta, enkä oikein tainnut tuulettaakaan sitä :) Alkuverrakin testiä varten oli ihan takkuista taaperrusta syke korkealla. Mietinkin, että onkohan viime viikon pikku nuhasta vielä kropassa jotain jäänteitä. Itse testissä mietin vaan sitä rentoutta ja rentoutta ja vielä kerran rentoutta. Jossain vaiheessa kurkkasin sykettä ja pelästyin sen olevan aivan liian korkea. Silti jaksoin juosta, niin annoin sitten mennä. Keskisykkeeksi tuli 172 - se on minulle ihan kova lukema. Yleensä kun minulla syke juostessa ylittää 165, aletaan olla harmaalla alueella, se ei tunnu kestävältä. Cooperin testi nyt onneksi on lyhyt rypistys. Tulos taisi olla oma ennätys. Olen tässä koittanut muistella mikä on entinen Cooper-enkka, taitaa olla 2550 metriä - taitaa olla useampi vuosi kun olen viimeksi testin juossut. Cooperin testi -taulukoitten mukaan omassa ikäluokassani 2300 metrillä yltää erinomaiseen tulokseen. Ihan hyvä tulos siis, vaikka paljon juoksevana ja juoksu rakkaimpana lajina pyrin tietenkin vielä parempiin tuloksiin :)
 |
| Suunto Ambit3 näytti hurjat sykkeet |
Seuraava juoksu on huomenna sunnuntaina Tampere Puolimaraton. Tässä välillä jo mietin, että pääsenköhän ollenkaan sinne juoksemaan, mutta kyllä nyt polven osalta näyttää siltä että menossa ollaan! Sunnuntaista kahden viikon päästä on Berliinin maraton, joten lähitulevaisuudessa tossutellaan oikein urakalla.
Tavoitteetkin ovat päivittyneet uusiin uomiin. Vuosi sitten uhosin (ainakin mielesäni), että neljän tunnin alitusta lähden Berliinistä hakemaan. Nyt on uho lakaistu maton alle ja päätoiveena ja -tavoitteena on päästä juoksemaan. Jos pääsen juoksemaan niin puolikkaalle kuin maratonillekin terveenä ja ylitän maaliviivan hyvissä voimissa niin olen tyytyväinen. Olen niin onnellinen jos vaan saan juosta! Olen jo etukäteen mielessäni nauttinut ja fiilistellyt ihania Tampereen maisemia, Berliinin tunnelmaa ja kannustusta. Polvi on jäykkä eikä juoksu kulje niin kuin haluaisin mutta se ei vie juoksun iloa pois!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti