lauantai 23. elokuuta 2014

Tällaista viikkoa en etukäteen suunnitellut

Enpä taas etukäteen tiennyt millainen viikosta tulee. Piti juoksennella, mutta levoksi meni. Nastolassa sain jotain ötökänpuremia, jotka itse diagnosoin mäkäränpuremiksi (olivat napanneet palan ihoakin pois). Olivat aika pahoja, ja tuntuivat ikäviltä viime sunnuntain pitkällä lenkilläkin. Maanantaina pahenivat vielä lisää, ja illalla ei toiselle jalalle kestänyt enää oikein astua. Tiistaina oli sääressä olevan pahimman punaisenmustankukertavan pureman kohdalla oleva turvotus pudonnut nilkkaan. Koska nilkka katosi kokonaan, konkkasin lekurille ja sain antibioottikuurin. Sitten vaan jalka koholle, kylmää ja lepoa. Oli muuten ihan jäätävän kipeä purema! Hassuinta tässä on se, että Manageri oli onnistunut hankkimaan samanlaisen pureman jalkaansa ja ollaan sitten oltu samalla antibioottikuurilla. Iltaisin on mukava jutella, että oletko muistanut ottaa iltalääkkeet :D En ole kuullut, että kukaan muu paikalla ollut olisi kärsinyt tällaisesta vaivasta, joten taidetaan vaan olla ötökkämagneetteja.

Mäkäräpirulainen puri perjantai-iltana, ja vasta eilen illalla kävin vähän kokeilemaan juoksemista. Puolisen tuntia vaan, tuli hyvä lenkki. Ensin vähän varovaista tunnustelua, sitten uusien tekniikkaoppien miettimistä ja lopuksi piti ottaa napakka veto kun kaatosade yllätti. Ei muuten niin kiirettä, mutta pelkäsin että puhelin kastuu.

Tänään kävin jo ihan kunnollisen lenkin, tein tasavauhtisen kympin. Halusin kokeilla millaista on ylläpitää rennon reipasta vauhtia. Onhan se siinä mielessä vaikeata, että pitää muistaa ettei jää haaveilemaan, vaan pitää sen vauhdin tosiaan yllä! Kymppi meni 57 minuuttiin keskisykkeellä 153. Jaa-a, ei tässä nyt kovin isoa luottoa omaan tekemiseen ole... Varsinkin vauhdin lisäys tuntuu tosi epävarmalta. Tuntui että tuossakin oli ihan tarpeeksi, mistä mä nyt lisää vauhtia taikoisin? Toisaalta kai sitä sitten kisavireydessä vielä jotain vaihteita löytyy. Nyt vaan mietin että jos nostaisin sykettä niin jaksaisinko enää juosta :) Ja sääressäkin kuumotti vielä se ötökänpurema, muistutti olemassaolostaan koko matkan.

Harjoittelin uusia tekniikoita juostessa, koitin nojata enemmän eteenpäin. Sehän tuo automaattisesti vauhtia lisää, mutta kun meinaan kaatua!

Viikolla meni tosiaan muutama ilta ihan sohvaa paikallaan pidellessä. Taas muistui mieleen, että terveys on kyllä suurin syy miksi liikun. Kaikenmaailman kolotusta ja jumia ilmeni jo muutamassa illassa, varsinkin niska-hartiaseutu jumeilee todella helposti ja oli jo vähän päänsärkyäkin havaittavissa. Kun liikun, tällaisia ongelmia ei ole. Vaivojahan paljon liikkuvalla on, kenelläpä ikäsarjaurheilijalla ei, mutta ne ovat toisenlaisia. Alustava päänsärky muuten jäi tämän aamun lenkille kokonaan, jee!

Sokka irti!

Ja hyvä että jäikin, koska illalla on Keekin konsertti Olympiastadionilla. Voitin arvonnasta Mercedes-Bentzin VIP-liput Cheekin keikalle, ja nyt on tyttöporukalla hauska ilta tiedossa! Arvonnasta siis todistetusti joskus voi voittaakin. Tämä palkinto tuli kyllä ihan oikeaan osoitteeseen, tässä taloudessa on nimittäin ollut mersu jos toinenkin. Kirjaimista on käyty läpi muistaakseni ainakin C, E, M, S, SL, SLK. Muutamia kirjaimia on ollut useaan otteeseen. Nyt alla on V eli Viano.

Nyt Cheekendiä viettämään!

2 kommenttia:

  1. No hui aikamoisia puremia. Mua on tänä kesänä purrut pari paarmaa ja yksi purema vaivaa vieläkin. Kuitenkin vaan kutiaa, ei mitään vakavampaa onneksi.

    Toi haaveilemaan jääminen juoksussa ja pyöräilyssä on kyllä niin helppoa. Ja varmaan uinnissakin, siihen asiaan joudun ittekin keskittymään paljon.

    Noista kirjaimista en ymmärrä mitään, mutta hianoo että sait liput. Hyvää keikkaa, taidatte parhaillaan olla siellä. =)

    VastaaPoista
  2. Myrkyllisiä ötököitä kyllä liikenteessä.

    Juu, keikka oli kyllä erityisen mainio! Hieno artisti, vaikka en mikään superfani olekaan niin tykkään musiikista ja tyylillä mies vetää.

    VastaaPoista