sunnuntai 24. elokuuta 2014

Olympiastadion liekeissä

Cheek otti yleisönsä eilen Olympiastadionilla. Taitava, ammattimainen, sympaattinen ja karismaattinen esiintyjä. Kokemus oli upea varmasti jokaiselle, piti Cheekistä tai ei. Täällä on muuten mielenkiintoinen keikka-arvostelu ihmiseltä, joka ei pidä Cheekin musiikista.




Minä pidän Cheekistä, ja illan tarjonta oli juuri sitä mitä pitikin, biisilista on täällä.




Voitin keikalle arvonnasta liput, ja päästiin tyttöjen kanssa patsastelemaan VIP-tiloihin. Me ja muut julkkikset. Itsehän en näköjään tunnista ketään mikään varsinainen julkkisbongari ole... Onneksi porukassa oli muita jotka tunnisti. Tiesittekö, että Stig sekoitetaan usein Jukka Poikaan. Kummallista... ;-)

Jukka Po... eikun Stig!

Cheekin VIP-vierastilaisuusvideolla pörrätään ahkerasti taustalla. Mutta kuvia ne ei meistä jostain syystä hoksanneet ottaa. Piti ottaa sitten itse. Että jäävät miettimään ketä me oikein ollaan.

Patsastelen vipissä, ottakaa nyt joku edes kuva...

Mersun vippejä kun oltiin, piti tietenkin ottaa yhteiskuva meistä:


Voi pojat kuulkaa että oli hauska ilta, vatsalihastreenistä ihan kävi se nauraminen!



Illan show oli vaikuttava, katsottavaa olisi riittänyt vaikka kuinka paljon, tuntui että kaikkea ei ehtinyt edes nähdä.




Oltiin A-katsomossa, sieltä näki hyvin ja sai olla sateensuojassa. Sade alkoi keikan loppupuolella Niille joil on paha olla -kappaleen aikana. "Sade ei haittaa, tuntuu että se tuli kuin tilauksesta tähän hetkeen", kommentoi artisti itse.



Minulle Cheekin biiseistä tärkeimmät ovat Timantit on ikuisia, Yippikayjei ja Äärirajoille. Livenä ne oli mahtava kuulla! Oli muuten ensimmäinen kerta, kun näen Cheekin esiintyvän, enkä todellakaan ihmettele hänen suosiotaan. 



Kylläpä taas muistojen arkisto sai täytettä ja on mitä kiikkustuolissa muistella!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti