maanantai 26. toukokuuta 2014

Triathlonia takaperin

Ei aina tarvitse tehdä kaikkea niin kuin muutkin. Mutta on sille selvä syy, miksi triathlonissa lajien järjestys on uinti-pyörä-juoksu. Eikä juoksu-pyörä-uinti, niin kuin minä tänään tein.

JUOKSU
Tänään ensimmäisenä oli Maratuunarien, työpaikan juoksukerhon treeni. Juostiin pururadalla mäkeä ylösalas, haettiin tekniikkaa ja rullaavaa askelta. Ja lantiohan tietenkin oli edessä. Löydettiin vielä toinenkin, jyrkempi mäki, siihen kanssa tehtiin kaikenlaisia vetoja. Etuperin JA takaperin. Takaperoisuus on vähän niin kuin päivän teema :) Jossain vaiheessa käsissä alkoi aaltoilemaan maitohapot. Minulla maitohapon kertyminen tuntuu ensimmäisenä käsissä, alkaa pistelemään käsivarsia ja sormia. Aika outoa, mutta minulla se tuntuu niin. Treenistä oli kiire kotiin haukkaamaan banaani ja vaihtamaan pyöräkamat päälle.

PYÖRÄ
Pyörällä ajettiin Triathlonteam226:n tempokisa, 20 kilometriä. Tämä oli ihan uusi kisa, aikaisemmin tempot ovat olleet 38 kilometriä. Tänä vuonna onkin 2 tempokisaa, aika hieno juttu! Porukkaa oli hyvin paikalla, taisi olla reilusti yli 20 tempokuskia lähtenyt liikkeelle. 

Lähdöt olivat 30 sekunnin välein. Sain lähteä kakkospaikalta, joka oli aika kivaa, koska tiesin että porukkaa menee ohi ja rutosti. Aika kuluu siis hyvin :) Kamala sivutuuli oli heti lähtiessä, yyh. Tempoi pyörää ja kuskia mukaansa. Reitin alussa mennään sillan yli, siinä on avaraa ja tuulista, en uskaltanut siinä kohtaa ajaa alhaalta. Sitten ehkä vähän unohduinkin sinne yläotteelle ja piru vie jäin taas kiinni. Siinähän oli Vormisto autolla parkissa tien vieressä. Olen saanut palautetta siitä, että reippaasti sinne alaotteelle vaan. Siirryinkin siitä salamannopeasti alaotteelle enkä vilkuillut autoon päin. Siellä olisi luultavasti ollut nähtävillä epätoivoinen valmentajan ilme :D

Tempoajo on aika kovaa. Hapokasta. Vastatuulikin oli. Onneksi olen tänä keväänä uskaltanut jo polkea vähän enemmän enkä vain pyörittele. Näköjään jaksan vaikka raskaalta tuntuukin. Kääntöpaikalla jouduin odottamaan yhden auton verran, siitä tuli muutama lisäsekunti, mutta ei kai me näitä harkkakisoissa lasketa. Jouduin irrottamaan jalan lukkopolkimesta pysähtyessäni ja sain taas askarrella sitä hyvän aikaa kiinni. Se menee yleensä aika hyvin paikoilleen paitsi kisassa.


Pihassa kukkii omenapuu ihan hulluna.

Paluumatkalla sai osan matkasta nauttia myötätuulesta, jee! Jossain kohtaa ajoin tasaisella niin lujaa että alkoi pelottaa. Sehän ei siis varmaankaan edes kovaa vauhtia ole, mutta kun en ole tottunut. Koskahan sitä muuten uskaltaisi alamäet ajaa alaotteelta? Ja kuuluuko ylämäessä ajaa alaotteelta? Minusta se on hankalaa, siirryn ylämäessä yläotteelle. Luultavasti niin ei kuuluisi tehdä... Loppusuoralla ja viimeisellä kilometrillä en enää säästellyt, vaan koitin puristaa. Puuskutus oli kuulemma kuulunut jo kaukaa! Unohdin pysäyttää kellonkin heti, eli nyt Suunto näyttää kokonaisajaksi hippasen reilun 38 minuuttia, todellisuudessa aika on vähän vähemmän. Virallisia tuloksia ei ole vielä tullut, täytyy tarkistaa niistä. Pyörän keskisyke oli 161, ja oli muuten ihan sama edellisessäkin tempossa. Enempään ei pysty. Pyörän keskinopeus oli 31,3 kilometriä tunnissa. Ohhoh ja hellurei sentään! Minulle tuo on pal-jon! Pyörän päälle tein vielä ihan pikkupikkujuoksun, sen verran että pelästytin kroppaa, että tällaistakin saattaa olla tulossa.

Edit: tulokset ovat täällä. Oikea loppuaika oli 0:37:39. 


Pihassa kukkii myös keltainen kukka, jonka nimeä en nyt muista. Se on kyllä minulla  kirjoitettuna jonnekin ylös. Kukkajutut ovat aika vaikeita! Urheilen ennemmin kuin viherpeukaloin.


UINTI
Sääennuste näyttää nyt aika lailla viilenevää, joten pyörän jälkeen vielä pikaisesti järveen avoveteen, jos sinne ei vaikka hetkeen taas tarkene mennä. Eikä meinannut tarjeta nytkään! Sää viileni ihan siinä tempokisan aikanakin jonkin verran, tuuli oli kova, hrr ja brr kun paleli. 

Järven vesi oli eiliseltä sekoittunut ja oli kyllä viileämpää. Pystyi uimaan, mutta kädet ja jalat vähän paleli, eilen ei palellut. Ja kädet oli ihan narut tempon jäljiltä! 500 metriä kykeni uimaan, sitten pois. Mutta tulipahan käytyä. 

Tämäniltaisen ihmiskokeen perusteella voin siis kertoa, että triathlonin lajit ovat oikeassa järjestyksessä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti