sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Lepoa, rocky roadseja ja kukkakaalipizzaa

Lepoviikonloppu on takana. Reilun viikon olen joko levännyt tai liikkunut kevyesti. Minulla ei mitään varsinaista flunssaa (kurkkukipu, nuha tai kuume) ollut, mutta väsymys oli ihan jäätävä ja energiat oli ihan loppu vaikka mitään en tehnytkään. Jokin kropassa koitti jyllätä. Ei ole tehnyt kovin paljoa edes mieli treenaamaan, siitä tietää että kaikki ei ole ihan kohdillaan. Päikkärit maistuu paremmin kuin juoksulenkit.

Ehkä lepo oli paikallaan, nyt olo alkaa tuntua normaalimmalta. Nyt oli hyvä hetki levätä. Ei paina mikään kisa tai reissu päälle, ei ole edes hiihtokelejä. Tänään mieli teki jo vähän liikkumaan, mutta otin nyt ihan varman päälle ja annoin mieliteon olla, ensi viikolla saa kyllä treenata taas.

Tässähän on ehtinyt jo miettiä, että apua apua, nyt kunto katoaa! Sellaisia se mieli miettii, vaikka järki tietää että ei se sieltä viikossa mihinkään katoa. Olenpahan nukkunut riittävästi ja kerännyt energiaa. Ja sitä treeniäkin oli viime viikolla kuitenkin nafti 5 tuntia. Määrä, joka itsestä tuntuu kovin vähäiseltä. Mutta ehdin kyllä ihan varmasti treenaamaan enemmän tässä kevään mittaan. Parasta viime viikolla oli se, että uinnissa tuli taas jokin oivallus. Uinti alkoi tuntua yllättävän helpolta ja mukavalta.


Matkaan, hop!
Lauantaina oltiin autolla liikenteessä, kun yhtäkkiä muistin, että Teivo Cupin 5 kilometrin testijuoksun lähtö on kohta. Hurautettiin katsomaan kun ihmiset juoksee kovaa. Se on niin hienoa! Ihan pikkupikkuisen teki itsekin mieli viivalle, mutta niin vähän, että tiesin että oli viisasta olla menemättä. Mahtavaa oli kerrankin katsella vierestä muiden raastoa! 

Penkkiurheilijalle on ollut mukavaa kun Sotshin olympialaisia on tullut tuutin täydeltä. Minulla oli elämässäni vaihe (sieltä teini-iästä parikymmentä vuotta eteenpäin...), jolloin en urheilua juuri seurannut. Paitsi jos Suomi pelasi jääkiekossa mitaleista. Hiihto oli mielestäni tylsintä mitä voi olla. Nyt tilanne on aivan erilainen: varsinkin se hiihto on tosi mielenkiintoista katsottavaa. Urheilijoiden tunteisiin eläytyy niin mukana! Ei siinä silmäkulma ihan kuivana pysynyt kun Suomen naiset ottivat parisprintin hopeaa ja miehet kultaa. Eilinen jääkiekon pronssiottelukin oli niin mahtava!

Välinehankintakin on tullut tehtyä. Pakon edessä, koska rikoin trainerini. Nyt on Suomen urheilupyörästä hankittu uusi Taxcin traineri ja itse asiassa vanhaankin löytyi vielä varaosa, että meillä on nyt 2 traineria. En vielä tiedä miten myyn managerille ajatuksen, että hänkin voi pyöräillä kanssani sisällä...? :)


Sininen traineri.
Kokeileva keittiö on ehtinyt puuhastelemaan. Tein eilen Rocky Roadseja. Niihin tulee tummaa suklaata, voita, vaahtokarkkeja, suolapähkinöitä ja riisimuroja. Ohjeen nappasin täältä, rusinat jätin pois kun meillä kaikki ei tykkää niistä. Voi herramunjee ne oli makeita! Käytin taloussuklaata, joka ei kyllä ole edes kovin tummaa (44%:sta). Enpä kyllä tiedä olisiko tummempikaan suklaa tehnyt näistä kovin paljon vähemmän makeita... Vaahtokarkkihan on aika lailla pelkkää sokeria kuitenkin. Vaahtokarkki on kuitenkin tässä karkkileivonnaisessa se juttu, koska koostumus on niiden ansiosta hauska. Vinkki: jos kokeilette, niin ostakaa mieluummin pieniä vaahtokarkkeja kuin isoja, nimittäin "paloittele vaahtokarkit saksilla" -osiossa voi mennä menee hermot. Ensimmäisen paloittelu onnistuu mukavasti, toisen kohdalla sokeritahma alkaa tarttua saksiin, jotka kohta ovat käyttökelvottomat. Putousta mukaillen sanoisin, että tilulilulii, ei mene auki eikä mene kiinni. Paloitellut tahmaiset vaahtokarkit muodostuvat uudeksi massaksi, ja niitä on miltei mahdotonta saada sekoitettua massaan paloina koska ne eivät irtoa sormista millään :D


Jos makeasta tykkää niin sitten tykkää näistä.
Sokeripläjäyksen jälkeen tarvittiin suolaista: pizzaa, mutta ei millä tahansa pohjalla. Pohjan tein kukkakaalista, ja se oli kyllä hyvää. Ohje on täältä näin. Surruutin sauvasekoittimella kukkakaalin pieneksi (kyllä, keittiössä oli tämän operaation jälkeen kukkakaalia vähän siellä sun täällä). Kalpoista pohjaa piti vähän esipaistaa, ja sitten normipizzatäytteet päälle. Eiliseen meni tomaattisoosia, kinkkua, jotain pepperonisalamia, auraa, tomaattia, pizzamaustetta ja juustoa. Paisto, uunista pois ja vielä vähän rucolaa päälle. 

Hyvin toimi! Manageri ei tiennyt syövänsä kukkakaalipohjaista pizzaa, eikä myöskään mausta sitä osannut päätellä. Toisin sanoen pohja ei maistu kukkakaalille. Ainoa hankaluus on, että pohja ei pysy kovin hyvin kasassa, mutta se nyt ei juurikaan menoa haittaa.


Jauhoton pizza.
Toivottavasti ensi viikolla pääsen jo ihan normitreenien makuun. Huomenna ainakin pääsee parin viikon tauon jälkeen Pirkkahalliin juoksemaan ja polkemaan. Ihanaa tuskaa tiedossa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti