keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Jännittäviä hetkiä hiihtoladulla

Pitihän sinne hiihtämään päästä. Vaikka arveluttikin, että miten mahtaa käydä kun noviisi menee innokkaitten superhiihtäjien sekaan.

Oli töiden jälkeen asiaa keskustaan, nappasin sukset ja muut vermeet mukaan. Treffasin managerin ja vaihdettiin autot. Sain alle meidän ison triathlonauton, jossa oli muuten kätevää vaihtaa vaatteet! Toinen vaihtoehto olisi ollut vaihtaa hiihtokamat omassa pienessä autossa Koskarin parkkihallissa. Olis siinä ollut valvontakameroita seuraavilla ihmeteltävää. Sitten Kauppiin, jossa kuulopuheitten mukaan on pätkä tykkilumilatua.

Ensin kiersin urheilukentän, jossa oli nippa nappa riittävästi luonnonlunta. Tarkkailin sivusilmällä, että tykkilumiladulla on hiihtäjiä, jotka menevät kyllä kovaa, mutta taidan mahtua sekaan. 

Hiihtotaidot ja -kokemus kun eivät ole kummoiset ja olen melkoinen arkajalka niin kyllä vaan jännitti, ei käy kieltäminen. Sinne vaan sekaan, mäkeä ylös. Kyllä mä sen jo haltsaan, mutta samalla kun kiipeää mäkeä ylös, pitää tarkkailla tilannetta: se sama mäki pitää tulla myös alas... Kiipesin ja kiipesin. Ne Kaupin maastot: ylös ja alas, ei siinä juuri tasaista ole. Kiipesin vielä, vaikka mietin, että onpas kyllä jäisen oloista alustaa. Puh, sinne mäen päälle se latu sitten päättyikin. Olisi voinut jättää kiipeämättä, niin oli jäinen lasku takaisin samaa reittiä edessä. Varmistin, että ketään ei tule takaa - eikä myöskään edestä niin pitkälle kuin näkyy, sitten auraillen alas. Aargh se mäki oli niin jäinen että ei siinä juuri aurailut hidastaneet, alas tulin, liian kovaa ja hallitsemattomasti mutta ihme kyllä pystyssä. Toivoin, että ketään ei todellakaan tulisi vastaan, koska kaikki energia, taidot ja keskittyminen oli suunnattu pystyssä pysymiseen, en kyllä mitään väistöliikettä olisi kyennyt mihinkään suuntaan tekemään. Tasapainokin hiihdossa on vielä ihan hakusassa. Ihme kyllä pystyssä pysyin. Pieni tuulenvirekin olisi kyllä varmaan voinut kaataa minut kumoon, sen verran epävarmalla tuntumalla menin.

Siellä sitä lunta tehdään. Pakkasta on -10.
Pääsin lähtöpisteeseen, josta latu jatkui toiseen suuntaan. Jatkoin vähän matkaa ja mietin kuumeisesti koko ajan että mihin ja kuinka pitkälle latu oikein menee... Porukkaa vain suhahteli ohi. Mäkeä näyttää olevan edessä ja latu on yksisuuntainen, jos sinne lähden niin samoja jälkiä en voi tulla takaisin. Jos edessä on liian jyrkkä alamäki niin olen pulassa. Joskus olen kyllä omituisen tyhmänrohkeakin, sinne vaan jatkoin matkaa. Eipä latu kauas mennytkään, ja taas oli alaslaskua tiedossa. Tarkistus, että ketään ei tule takaa ja menoksi. Takanatulijahan ei voi tietää, että minua kannattaa varoa ja saatan kaatua tai hiihtää minne vaan, vaikka ladulta ulos. Harkitsen edelleen joskus "varo, saatan kaatua" -lapun kiinnittämistä selkään :D Auraten tietenkin lähdin tulemaan alas. Aluksi meni ihan hyvin, ja ehdin olla iloinen, mutta sitten mäki taas jyrkkeni ja kapeni ja tuli mutka! Mutkan alamäessä ei tarvitse olla iso kun olen pulassa. Kääk! Jotenkin ihmeen kaupalla tulin senkin pystyssä alas.

Huh, selvisin, äkkiä pois ladulta kentän reunalle huokaisemaan: olen yhtenä kappaleena! Ei tehnyt heti mieli takaisin tykkilatupätkälle. Hiihtelin kenttää ympäri, se oli tasaista mutta kun tuli pimeää eikä valoja sytytetty, riitti siinäkin minulle haastetta :)

Siitä tuli kaikesta huolimatta ihan hyvä tunnin treeni.

Minun suosikkini hiihtoon on vähän pehmeä alusta. Ei sen luistonkaan niin väliä kunhan pysyn pystyssä.

Mahtava auringonpaiste oli tänäänkin.
Ei paljoa tarvittaisi lisää lunta, niin pääsisi hiihtämään Kaupista Niihamaan asti. Kävin kurkkaamassa reittiä, mutta lumikerros on niin ohut, että suksen pohja vaan raapi roskia. Vaikka kuinka tuijotan sääennustetta, sinne ei ilmesty lumihiutaleen kuvaa!

Hei nyt pliis ihan vähän kun kohta sen pitää jo sulaa poiskin! Kuva.

2 kommenttia:

  1. Ylöjärven Räikänpuistossa on kilsa tykkilatua. Profiili on ihan inhimillinen; kävin tänä aamuna kokeilemassa kun en uskaltanut blogisi jälkeen Kauppiin.

    VastaaPoista
  2. Ja Koukullakin kai pääsee jo jonkinlaista pätkää hiihtämään.

    VastaaPoista