Sukkasunnuntai

Tänään oli lepopäivä, järjestin lankakerät, päättelyä odottavat työt ja keskeneräiset työt. Hups niitä olikin paljon, miten ne sinne lankasekasotkuun oli maastoutuneet?

Kukahan päättelis. Kolmet sukat, kämmekkäät ja säärystimet.

Olen aika helposti innostuva, kaikenlaista tulee aloitettua mutta lopettaminen saattaa kestää. Pääteltävien joukossa on nimittäin säärystimet, jotka oli valmiina vuosi sitten. Neulominen on kivaa ja innostavaa, purkaminen ei. Sitä kuvaa parhaiten kuvassa olevat vihreä-keltaiset kämmekkäät. Aloin syysinnostuksessa (kesällä ei neulota, inspiraatio elää vain syys- ja talvikaudella) kutomaan sukkia. Ei mahtunut varsi jalkaan, mutta en viitsinyt purkaa ja tulikin kämmekkäät. Ne taisivat olla muuten valmiina jo syyskuussa, mutta eilen tein niihin peukalot. Nyt siis enää päättelyä vailla, saas nähdä kauanko menee ;-)

Keskeneräisiä, josko julkinen häpeä siivittäisi ne nyt valmiiksi.

Siinä neljä keskeneräistä työtä. En kyllä yhteen laatikkoon kurkannut, pelkään että näitä voi vielä piileskellä jossakin. Vasemmanpuoleiset valmistuivat äsken (julkinen paljastus ja häpeä siis näyttää toimivan), tosin ne olin aloittanut eilen ja uusimpia on aina kivointa kutoa. Kissasukat olen aloittanut tänä syksynä. Kahdet oikeanpuoleiset onkin sitten jo vuosikertatuotantoa, eivät ole viime talvena aloitetut, en tiedä olisivatko sitä edellisenä vai ovatko vielä vanhemmat. Oikeanpuoleisissa on aika kiva sydänkuvio pitsineuleena. Kärki puuttuu toisesta, että melkein valmista olisi, mutta ohjetta ei ollut missään. Äsken onneksi raivokkaalla googlettamisella löysin. Ne voisivat siis nyt valmistua pian. Sinisiä sukkia ei huvittaisi kutoa ollenkaan kun sininen ei ole mulle mitenkään mieleinen väri. Minkähän takia lienen tuollaisia edes aloittanut. Arvoituksellinen on tämä neulojan maailma!

Olen ollut varsinainen old school -käsityöläinen, metallipuikoilla olen kilkutellut kunnes tänä syksynä aukeni uusi maailma. Sukat voi neuloa bambupuikoilla, hiilikuitupuikoilla tai pyöröpuikoilla varpaista varteen. Ooh. Olen ihan uusien tuulien lumoissa, olen aina tehnyt lappukantapään mutta tänään opettelin tiimalasikantapään. Tein sukat ihan perinteisesti varresta varpaisiin, nyt pitäisi tajuta kuinka se kantapää tehdään takaperin varpaista varteen. Ai niin tosiaan, yksi keskeneräinen työ lisää, ne pyöröpuikoilla olevat sukat on nimittäin myös kesken! En ole osannut tehdä kantapäätä niihin. Kerään rohkeutta ja koitan taas jonain päivänä.

Sydämellinen sukka <3

Treenipuolella ei tosiaan näin lepopäivänä ole tapahtunut muuta kuin venyttelyä. Ja lukemista: Ameriikan tuliaisina toin Be Iron Fit -kirjan.

Näinkä hyväntuulisena ironmanilla sitten mennään?
Kuva

Kirjasta lainattua: "I have come to realize that there are really only two kinds of triathletes: those who admit that their ultimate goal is to complete an Iron-distance triathlon and those who don't say it but secretly desire it just the same." Allekirjoitan. Itse olen käynyt läpi myös kieltovaiheen: "en missään tapauksessa ikinä aio osallistua mihinkään triathlonkisaan".