Kesän viimeinen harkkakisa meni hyvin mutta aika sekavasti. Kello pahus aiheutti päänvaivaa, laitoin sen ennen kisaa liian aikaisin päälle - jolloin se menee itsekseen pois päältä jos kestää liian kauan että aloittaa harjoituksen. Tavallaan tiesin tuon, mutta nyt koin sen ihan kantapään kautta.
Kun uinti lähti, kello ei sanonut piippipiip, mitä se sanoo aina kun harjoituksen laittaa päälle. Ei sitä siinä ollut aikaa jäädä tutkimaan ja ajattelinkin, että jos en lähtötohinassa kuullut sitä piippausta. Uin sitten vaan. Olin pelännyt veden olevan kylmää, mutta ei se onneksi kylmältä sitten tuntunutkaan kun ehti käymään verraamassa vedessä ennen kisaa. Taisi olla vähemmän porukkaa kisaamassa kuin muina kertoina, sain uida melkeinpä omassa rauhassani kun en kerinnyt (no oikeasti päässyt ;-) kärkikahinoihin mukaan. Uinti meni ihan semiookoo. Pysyin pinnalla, etenin ja tulin rantaan. Hitaasti mutta varmasti.
Kun rantauduin, meinasin vaihtaa mittarista lajia, mutta eihän siellä mitään vaihdettavaa ollutkaan kun kello ei ollut ollut päällä :-0 Ehdin Vihnuksen portaissa kikkailemaan kaikenlaista ja tekemään nopeita päätöksiä että miten nyt edetään. Uudestaan uusi harjoitus päälle, pistetään sinne triathlon kun on vielä kaksi lajiakin jäljellä, vaihdan sen uinnin samantien pyörään. Olinkin liian nopeasti vaihtopaikalla, kello sikseen ja märkäpukua pois. Ja mitä sitten... Laitoin lenkkaria jalkaan! Onneksi huomasin sen heti, taisin huikatakin että oho, väärä kenkä ja nappasin pyöräilykengät jalkaan.
Pyörän päällä säätelin mittaria sitten lisää... Söhläämiseksihän se meni. Sitten päätin, että pyörän päällä säätäminen saa olla, poljen nyt vaan. Onhan täällä virallinen ajanotto. Tuloksena tästä Movescountissa on mielenkiintoinen monilajiharjoitus pyörä-juoksuosuudelta: juoksu - avovesiuinti - pyöräily - juoksu. Koittakaapas tehdä perässä! Polkeminen oli aika kivaa ja tuntui että pyörä kulkikin ihan hyvin! Tämä kisa oli muutenkin hyviä tuntemuksia pullollaan, vaikka ei sitä vauhtia kumminkaan tainnut sen kummemmin olla kuin muulloinkaan. Viikko sitten työpaikan sprinttikisassa pyörä kulki huomattavasti raskaammin ja tuntui että töitä piti tehdä enemmän.
T2 oli kanssa vähän säätämistä kun kengän pohjallinen meni ensi yrittämällä ihan kurtulle. Kenkä pois ja uudelleen jalkaan. Mulla oli kyllä ihan kivaa vaikka manageri huusikin että ei tänne hymyilemään olla tultu :) Sitten mittarin kanssa säätämistä taas... Sain jollain konstilla vaihdetuksi siihen juoksun, olin tyytyväinen ja annoin palaa. Voi jestas juoksu olikin maailman parasta! Sykkeetkin nousi hyvin, ei olekaan pitkään aikaan syke noussut niin hyvin! Suurinpiirtein tuuletin kun näin että 170:een kipuaa! Olen outo. Aijai juoksu oli ihan toiselta planeetalta kuin viikko sitten työpaikan kisassa. Silloin loppui tytöstä veto ylämäissä ihan kokonaan ja jalat tuntuivat ihan löysiltä makaroneilta. Nyt oli voimaa ja meininkiä. Edelleenkään en tiedä oliko vauhtia mutta tuntemus oli kyllä mahtava. Sain viimeiseen ylämäkeen puristettua vielä vähän lisääkin tehoja, viikko sitten sellaisesta ei ollut puhettakaan.
Ajoista en nyt tiedä mitään, katsotaan sitten kun ajat tulee TT226:n sivuille että miten meni. Eipä sillä kyllä niin kovasti ole merkitystä kun oli niin kivaa! Vaikka kaikki ei mennytkään putkeen :) Olin maininnut managerille, että jokusen kuvan voisi ottaa, mutta ei niitäkään muistettu ottaa. Mitäs siitä kun oli hieno ilma ja hyvä treeni!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti