lauantai 31. elokuuta 2013

Polkemista ja jolkottelua

Pyörää ja juoksua, niitä on reilun viikon sisään tullut tahkottua. Avovesi ei ole enää houkutellut enkä uimahalliinkaan ole saanut mentyä.

Mainittavan pyörätempauksen tein viime lauantaina. Mentiin ystävien mökille, minä polkupyörällä, manageri autolla. Mitä sitä turhaan autolla menemään, saan hyvän treenin ja manageri huoltaakin vielä matkalla. Matkaa oli tiedossa 115 kilometriä, kohteena Mänttä-Vilppula. Perjantai-iltana juoksin vähän yli kympin lenkin, en siis mitenkään erityisemmin valmistautunut lauantain urakkaan. 

Reitti oli selvä: Rantatietä pitkin Teiskontielle, sieltä kohti Aitolahtea. Kämmenniemi, Terälahti, Velaatta, tuttua seutua on. Suoraan kun ajelee ja vastaan tulevasta T-risteyksestä käännyn vasemmalle kohti Ruovettä niin en voi eksyä. Siitä Ruoveden ohi ja jonkin ajan päästä käännytään oikealle. Sitten pätkä ja yksi käännös vasemmalle, helppoa.

Intoa piisasi alussa, vauhtia taas ei. Voi että on hidasta ajella kevyen liikenteen väyliä maantiepyörällä. On pihasta tulevia risteyksiä, soraa, huonoa asfalttia, koiranulkoiluttajia ja kaikkea niin että pitää olla tarkkana. Suustanikin jäin vielä hyväksi aikaa kiinni, kun pysähdyin ihmettelemään juoksutapahtumaa. Liikuntakeskus Ateena (ihan uusi tuttavuus mulle) oli järjestänyt Ateenasta Ateenaan (Tampereelta Ylöjärvelle) -juoksutapahtuman, 17 kilometriä. Särkänniemessä oli huoltopiste jossa minutkin huollettiin, sain matkan varrelle mukaan Teho-Sporttia ja magnesiumia.

Aitolahden Nesteellä oli seuraava huoltopisteeni, vesipullon täyttö. Vieläkin pyöräily oli mukavaa! Matka taittui, vaikka mäkiäkin alkoi tulla vastaan. Huh, en ollut muistanutkaan että profiili oli ylösalasylösalas. Aivan loistavaa treeniä, harjoittelin putkelta polkemista. Se on minulle myrkkyä, mutta koska voimaa tarvitaan niin siitähän sitä tulee, bonuksena mäetkin menee vauhdikkaammin ylös. Juu menihän ne. Kun tuli käännös vasemmalle Ruovettä kohti, olikin jo jalat soosina mutta matkaa vielä jäljellä. Manageri laittoi viestiä että lähtee kohtapuoliin kotoa ajelemaan. Olin laittanut huoltoauton kyytiin vesipullon, urheilujuomapullon ja banaania. Jes, kohta se sieltä tulee!

No ei tullut kohta. Odottavan, ja varsinkin polkevan ja odottavan aika on pitkä. Ääh, juomat alkoi olla lopussa. Pitkältä tuntui kun matkallakaan ei ollut mitään kauppoja tai kahviloita. Mutta sitten näin kyltin: grillikioski! Polkimet alkoi viuhumaan kun otin suunnan sinne. Kylmiä juomia kaappi täynnä, minkä otan? Pepsi, jumalainen kylmä Pepsi :) En juuri koskaan juo sitä, mutta sillä hetkellä se oli parasta mitä tiesin.

Matka jatkui pirteämpänä. Olihan sitä polkemista silti, ja aika lailla ehdin odotella seuraavaa risteystä kun en ihan tarkkaan muistanut maisemia. Joko nyt. Ei vielä. Entä tuon mutkan takana? Yhtälailla odotin manageria ja sitä autossa olevaa banaania. Pitäisihän sen jo tulla! Edessä olisi niin hyvä bussipysäkki pysähtyä. Ei ehtinyt tähän, ehtisikö seuraavalle? Kahdeksankympin kohdalla mietin Nastolassa täydellä matkalla kisaavia - mulla ei ole mitään syytä valittaa, mä olen kohta jo perillä mutta tässä kohtaa niillä on vielä satanen jäljellä... Kaikki sympatiat oli siellä :)

Vihdoin ja viimein risteys tuli ja managerikin pian sen jälkeen. Kädet ja ääni täristen pyysin banaania. Taas elämä hymyili! Tästä huolimatta loppumatkan en voi sanoa menneen kuin siivillä, viimeiset kymmenen kilometriä olivat pitkät. Yhdessä mäessä vauhti hidastui ja hidastui, kahdeksan kilometriä tunnissa näytti mittari. Jalat ei pyörittäneet enempää, ajattelin jo että taluttaako tässä kohta pitää. Ei sentään, mutta ei mitään asiaa mihinkään vuoristoon polkemaan kun näköjään jään jo jonnekin Ruoveden mäentöppäräänkin.

On vielä matkaa.


Ai sä kuvaat siellä! Moi!

Vihdoin ja viimein ne viimeisetkin mäet oli selätetty ja olin perillä. Mahtavaa! Ilta ystävien seurassa oli hauska ja ruoka herkullista. 

Seuraavana päivänä "treeni" jatkui:

Finntriathlon Finisher -paita päällä, tottakai.
Mentiin pikku lenkura, toiset käveli mutta toisetpa sai ajaa mummopyörällä! Siistiä :) Ajoasentoonkin piti ottaa ihan erilainen tuntuma, piti istua ryhdikkäästi.


Meen niin lujaa ettei kuvaaja ehdi mukaan.
Kotiinlähdön koittaessa minulle koitettiin ehdottaa että jos polkisin myös takaisin, mutta siinä vaiheessa olin jo pakannut pyörän autoon ja istuin tiiviisti turvavöissä. En todellakaan polje.

Yllättävän hyvän tuntuiset jalat olivat kuitenkin tuon reissun jäljiltä. Maanantaina menin juoksulenkille, tarkoitus oli mennä 12-13 kilometriä, mutta vähän lipsahti, menin 17. 

Lähdin kotoa musiikit korvilla, sää oli kerrassaan mahtava, juoksu tuntui todella hyvältä. Pistelin menemään hyvillä fiiliksillä vähän liiankin reipasta tahtia. Onneksi näin sattumalta Team Raholan lenkkiporukan, lähdin seuraamaan ja sain kiinni. Olivat juoksemassa sopivasti 10 kilsan lenkkiä, joten liityin seuraan. Matka meni huomaamatta rupatellessa, eikä tarvinnut itse miettiä mistä menisi, muut hoitivat ajattelutyön. Vauhtikin hidastui sopivaksi.

Kymppi seuroissa, sitten kohti kotia. Jossain vaiheessa huomasin, että 15 kilsaa on takana ja mua vaan hymyilyttää. Juokseminen on niin ihanaa! Tempaisin yhden kovemman vedon loppuun, sen jälkeen ei kyllä enää hymyilyttänyt... Kaiken kaikkiaan oli kyllä niin maan mainio juoksentelu. Paras laji.

Vähän mietitytti, että mites sitten tiistain juoksutreeni urheilukentällä, hyydynkö sinne. En hyytynyt sinnekään, vaikka tehtiin ihan napakoita vetoja sykkeet kaakossa. Se oli taas sellainen treeni josta lähdin hymy korvissa. Juokseminen vaan on niin kivaa. Sanoinko sen jo?

Sitten pidinkin pari päivää huilia. Kahden päivän treenitön pätkä on harvinaisuutta, mutta meillä tehtiin laituriremonttia ja kestitsin työmiehiä. Olin myös hetkittäin rannalla seisomassa vasara toisessa kädessä ja prikkoja toisessa kädessä valmiina tarvittaessa antamaan niitä huippunopeasti jollekulle. "Tunne itsesi hyödylliseksi projektissa josta et ymmärrä mitään". Sain olla kyllä ihan oikeastikin avuksi, minut kutsuttiin hätiin siinä vaiheessa jos ruuvi tai jokin muu tippui järveen. Sinne sitten kahlaamaan. Olivat vissiin sitä mieltä että vesi on kylmää?

Eilen kävin vielä urheilukentällä pinkomassa. Tänään viimeisteltiin laituri, saatiin tikkaat paikoilleen. Päästiin venetsialaistunnelmiinkin kun ympärillä paukuteltiin raketteja. Huomenna on edessä Varalan maratonin varttimatka, 11,5 kilometriä. Ajattelin mennä sen kovaa. Vähän turhan sateinen on sääennuste, mutta ei kai tässä sokerista olla.

tiistai 20. elokuuta 2013

Tasaasta kuin Pohojanmaalla

Niin on olleet tasaisia meikäläisen suoritukset seuran harkkakisoissa. Harkkakisoja on ollut tänä kesänä viisi, osallistuin neljään ja kaikkien tulokset ovat 33 sekunnin haarukassa - pisti oikein huvittamaan tuo tasaisuus. Oli olotila tai keli mikä hyvänsä niin samaa vauhtia mennään.

Eilen oli kisassa tosiaan niin hyvä fiilis, että reitillä mietin että ennätyshän siitä tulee. Ei tullut, tuli vain kesän toiseksi paras tulos. Paras oli 0:43:22. Ensi vuodelle lähdetään hakemaan neljäkakkosella alkavia aikoja.

Tässä kun aloin tilastoja ihmettelemään, niin huomasin että olen kehittynyt. Viime kesänä harkkakisan loppuajat olivat haarukassa 47-52 minuuttia, tänä vuonna kaikki loppuajat olivat 43 ja rapioita päälle. 

Tänään pyörittelin syklolla puolitoista tuntia maisemia katsellen. Oli tarkoitus olla kevyttä, mutta enemmän se oli tahmeaa kuin kevyttä. Taisi väsymys painaa eiliseltä. Ruokaa ja lepoa, sillä se lähtee!

maanantai 19. elokuuta 2013

Lenkkaria jalkaan uinnin jälkeen ja muita mielenkiintoisia hetkiä harkkatriathlonissa

Kesän viimeinen harkkakisa meni hyvin mutta aika sekavasti. Kello pahus aiheutti päänvaivaa, laitoin sen ennen kisaa liian aikaisin päälle - jolloin se menee itsekseen pois päältä jos kestää liian kauan että aloittaa harjoituksen. Tavallaan tiesin tuon, mutta nyt koin sen ihan kantapään kautta. 

Kun uinti lähti, kello ei sanonut piippipiip, mitä se sanoo aina kun harjoituksen laittaa päälle. Ei sitä siinä ollut aikaa jäädä tutkimaan ja ajattelinkin, että jos en lähtötohinassa kuullut sitä piippausta. Uin sitten vaan. Olin pelännyt veden olevan kylmää, mutta ei se onneksi kylmältä sitten tuntunutkaan kun ehti käymään verraamassa vedessä ennen kisaa. Taisi olla vähemmän porukkaa kisaamassa kuin muina kertoina, sain uida melkeinpä omassa rauhassani kun en kerinnyt (no oikeasti päässyt ;-) kärkikahinoihin mukaan. Uinti meni ihan semiookoo. Pysyin pinnalla, etenin ja tulin rantaan. Hitaasti mutta varmasti.

Kun rantauduin, meinasin vaihtaa mittarista lajia, mutta eihän siellä mitään vaihdettavaa ollutkaan kun kello ei ollut ollut päällä :-0 Ehdin Vihnuksen portaissa kikkailemaan kaikenlaista ja tekemään nopeita päätöksiä että miten nyt edetään. Uudestaan uusi harjoitus päälle, pistetään sinne triathlon kun on vielä kaksi lajiakin jäljellä, vaihdan sen uinnin samantien pyörään. Olinkin liian nopeasti vaihtopaikalla, kello sikseen ja märkäpukua pois. Ja mitä sitten... Laitoin lenkkaria jalkaan! Onneksi huomasin sen heti, taisin huikatakin että oho, väärä kenkä ja nappasin pyöräilykengät jalkaan.

Pyörän päällä säätelin mittaria sitten lisää... Söhläämiseksihän se meni. Sitten päätin, että pyörän päällä säätäminen saa olla, poljen nyt vaan. Onhan täällä virallinen ajanotto. Tuloksena tästä Movescountissa on mielenkiintoinen monilajiharjoitus pyörä-juoksuosuudelta: juoksu - avovesiuinti - pyöräily - juoksu. Koittakaapas tehdä perässä! Polkeminen oli aika kivaa ja tuntui että pyörä kulkikin ihan hyvin! Tämä kisa oli muutenkin hyviä tuntemuksia pullollaan, vaikka ei sitä vauhtia kumminkaan tainnut sen kummemmin olla kuin muulloinkaan. Viikko sitten työpaikan sprinttikisassa pyörä kulki huomattavasti raskaammin ja tuntui että töitä piti tehdä enemmän.

T2 oli kanssa vähän säätämistä kun kengän pohjallinen meni ensi yrittämällä ihan kurtulle. Kenkä pois ja uudelleen jalkaan. Mulla oli kyllä ihan kivaa vaikka manageri huusikin että ei tänne hymyilemään olla tultu :) Sitten mittarin kanssa säätämistä taas... Sain jollain konstilla vaihdetuksi siihen juoksun, olin tyytyväinen ja annoin palaa. Voi jestas juoksu olikin maailman parasta! Sykkeetkin nousi hyvin, ei olekaan pitkään aikaan syke noussut niin hyvin! Suurinpiirtein tuuletin kun näin että 170:een kipuaa! Olen outo. Aijai juoksu oli ihan toiselta planeetalta kuin viikko sitten työpaikan kisassa. Silloin loppui tytöstä veto ylämäissä ihan kokonaan ja jalat tuntuivat ihan löysiltä makaroneilta. Nyt oli voimaa ja meininkiä. Edelleenkään en tiedä oliko vauhtia mutta tuntemus oli kyllä mahtava. Sain viimeiseen ylämäkeen puristettua vielä vähän lisääkin tehoja, viikko sitten sellaisesta ei ollut puhettakaan. 

Ajoista en nyt tiedä mitään, katsotaan sitten kun ajat tulee TT226:n sivuille että miten meni. Eipä sillä kyllä niin kovasti ole merkitystä kun oli niin kivaa! Vaikka kaikki ei mennytkään putkeen :) Olin maininnut managerille, että jokusen kuvan voisi ottaa, mutta ei niitäkään muistettu ottaa. Mitäs siitä kun oli hieno ilma ja hyvä treeni!

sunnuntai 18. elokuuta 2013

Lomaltapaluu

Huomenna palaudun normiarkeen, pieni lomatiivistelmä ansaitkoon siis paikkansa.

Joroisten puolimatkan jälkeisellä viikolla treeni oli todella kevyttä. Sauvakävelin ja pyöräilin niin että syke ei ylittänyt sataakahtakymmentä. Sauvakävellessä pysähtelin syömään vadelmia ja pyöräillessä ihmettelin maisemia. Eihän tällaista pidä edes treeninä. Henkisesti se oli hauskaa ja rentouttavaa.

Seuraavalla viikolla lähdettiin reissuun. Autolla Helsinkiin, siitä laivaan ja laivasta pois Travemündessä. Sieltä auton nokka kohti Alppeja. Kohteena upea, ihana Berchtesgaden. Tämä oli neljäs kerta kun vierailtiin siellä, eli hyväksi todistettu paikka. Häikäisevän upeat maisemat ja vaellusmaastot, saksalaista rehtiä ruokaa ja mukavia ihmisiä.


Berchtesgadenin kylä
Maisema parvekkeelta. En kyllästy tähän millään.

Vaelleltiin päivänä jos toisenakin. Lämpötila huiteli koko ajan 30-35 asteessa, parhaimpana (vai pahimpana...) päivänä mittari näytti 37 astetta. En valita, mutta ihan vähän viileämpikin olisi käynyt. On meinaan vaellukseen vuoristossa aika kuumat olosuhteet. Toisaalta, jos olisi kiivennyt tarpeeksi korkealle niin olisi ollut viileämpää, mutta tällä kertaa turistit eivät kiivenneet Watzmannille. Watzmann on Saksan kolmanneksi korkein vuori (2713 metriä), Watzmannhausella 1930 metrissä ollaan käyty pari kertaa syömässä, tällä kertaa ei ehditty sinne asti.
Mieli lepäsi kun täällä vaelteli
Ei ollut kiirettä minnekään
Välillä mentiin vähän tiheämmässä metsässä
Monimutkaisempaa maastoa
Ja leveää baanaa
Kaikenlaista maisemaa

Pääsin taputtelemaan lehmiäkin
Ja kissoja
Ja vähän kaikenlaisia elukoita
Käytiin me Stuttgartissakin. Päädyttiin julmetun isoille kesäfestareille ja Porschelle.

Stuttgarter Sommerfest
Porschen museolla
Se on hieno auto kun siinä näkyy hääpäivä
Reissussa meni pari viikkoa, oli kyllä ihana irtautuminen arjesta, treeneistäkään en stressannut. Palattiin kotiin viikko sitten perjantaina ja heti lauantaina oli työpaikan triathlonkisa, matkoina uinti 300 m, pyörä 22 km ja juoksu 4 km. Tokihan sinne menin, vaikka mitään en ollut aikoihin treenannut. Huh sentään, mutta yllättävän hyvin se meni. Aikakin parani kuitenkin parilla minuutilla viime vuodesta. Hopeaa tuli.

Tällä viikolla olen pikkuhiljaa palaillut treenien pariin. Maanantain juoksutreeneissä otettiin heti luulot pois enkä kävellytkään sitten muutamaan päivään portaita alas kuin sivuttain tai takaperin. Mustikassakin kävin, mutta se oli hankalaa kun en päässyt kyykkyyn :) 

Tänään kävin reilun parin tunnin maantiepyörälenkuralla. Heitin uparit Lempäälän Nesteellä, siellä oli pyöräilijöitä kahvitauolla, mutta minä polkaisin vähän takaisinpäin ja kävinkin omalla tauollani rapsuttelemassa maisemanhoitajia, jotka olivat hommissa ihan siinä lähellä tienvieressä. 

Pyörän jälkeen pistin vielä juoksuksi. Eilen oli kova tuuli, ja vakkarireitilleni Villilän rantaan oli kaatunut kaksi puuta. Onneksi ei ollut ketään jäänyt alle.



Huomenna on kesän viimeinen harkkakisa Vihnuksella, siellä nähdään! 

Muutto

Tervehdys kaikille! 

Olen aikaisemmin kirjoitellut tarinoita treenaamisesta osoitteessa http://triathlonteam226.net/seura/blogit/soile. Nyt hyppäsin tänne bloggerin puolelle siitä syystä että kirjoittaminen ja kuvien lisääminen on täällä ketterämpää. Juttua piisaa pääasiassa treenaamisesta mutta joskus varmaan jutut rönsyää pääaiheen vierestäkin. Täällä siis nähdään jatkossa!